Valmista pukkaa

Kuluipa tovi ennenkuin pääsin päivittämään...oltiin Herra Piupalin kanssa ensin viikko kahdestaan, Mies työmatkalla, sitten kotiin tultuaan lähti pian taas kolmeksi päiväksi matkalle, ja kun sen lisäksi Mummi myöskin matkoilla koko tämän ajan, oli sen verran tasaraha kun Herra Piupali meni nukkumaan, ettei bloggailut tullut mieleenkään. Ja tämä yhden lapsen kanssa...miten ne yksinhuoltajat tai muuten paljon yksin lapsen kanssa olevat jaksavat...

Mies on lomalla tämän viikon, jolloin tietenkin minä ja Herra Piupali saatiin vatsatauti. Nyt ollaan jo elävien kirjoissa, kävästiin tänään jo kerhossakin, kiva nähdä pieni mies taas touhukkaana omana itsenään.

Mutta siis asiaan, ensinnä esittelemme valmistuneen työn, jonka tekeminen oli kyllä aika tuskainen kokemus...

Mutta täytyy sanoa että kannatti kärsiä, kun kerta takki on ihku. Se on ihanan kevyt, laskeutuva, pitkä, lämmin. Mies kehaisi että paras työ tähän mennessä. :) Mutta lanka saa kyllä kreditit. Kun se on niin ihanaa.

Ja sitten se alpakkahuivi, jonka reunoja väänsin viime lauantain neuletapaamisessa.

Ja jotenkin tää ei nyt natsaa. Virkattu reunus on liian tyttömäinen (niin, ajatelkaa, vaalenapuna-hullaantunut sanoo näin!)...tai jotain...onkohan huivi liiaan iso tai jotain. Kun mulla on liian-pieni-kolmiohuivi -angsti, en tiedä itselläni mitään niin kauheeta kun liian pieni kolmiohuivi. Ni sit piti tehdä ISO. Mutta ehkä tän voi viedä mökille johon voi sitten kylminä iltoina kääriytyä. Nojoo, tulipahan tehtyä.

Ja sitten se palmikkotakki. Kyllä on kuulkaa hianoo, kun ei ole itse paljon palmikoita vääntäny, ihastellu vaan muiden, ja sitten saa näin hianoo jälkee! :D Mii häpi.

Mutku tää on semmonen mitä ei voi tv-työnä tehdä, niin piti aloittaa tää.

Tätä on kiva tehdä. Pehmonen ihana alpakka.

Ja Herra Piupali esittelee maan mainioita liukuestesukkiaan, eli sluikkareita niinkun meidän perheessä sanotaan, nää on hyvät! Tapiolta tilasin.

Aurinko hellii meitä. Me mennään Herra Piupalin kanssa puistoon nauttimaan keväästä kunhan hän herää. :)