Turnajaisväsymystä

Silke-Tweed -takki tuottaa kyllä nyt tuskaa...hihoja vääntämässä, ja kun ne ei millään pitene. Loppusuoralla ollaan, etu- ja takakappaleet on tehty, mutta jotenkin en saa tartuttua hommaan, ja miten sitä sitten on niin ärsyttävää katsoa koko työtä kun kovin odotan että takki olis jo valmis!

Noh, kyllä se kai siitä.

Mies lähti lauantaina viikoksi työmatkalle ja vei kameran mukanaan. Näin ollen ei oo kuvii, tai on, välityöstä, eli Alpaca on päässyt puikoille.





Ja kun Silke-Tweed -takkia väännän sileenä, niin välityökin sitten on kovin yksitoikkosta, eli ainaoikeeta! (äly hoi älä jätä...) Tähän tulee kyllä virkattu reunus.
Ja on ihana lohtutyö, suloisen pehmoista kätösissä.

Mulle tuli pitsihuivi-angsti, kun yritin vääntää Vilman Sagittariaa, ja kun se oli siis niin järkyttävää purkamista. Että miten voikin olla vaikkeeta. Ja harmitti vielä niin pirusti, kun se on jumalaisen ihana malli. (mut kyllä mä sen vielä joskus teen.)
Niin en sitten ole vielä päässyt siitä traumasta yli, eli siksi toi ainaoikee. Nih.

Viime postauksessa mainitsin jotain Norosta...noh, tämä aihe vaatii myös vähän toipumisaikaa, unohdetaan Norot hetkeksi. (sen siitä saa kun alkaa väkisin vääntämään jotain, ihan vaan kun on muka pakko saada just siitä langasta vääntää)

Lirpsahti vähän kitinän puolelle...pahoittelen. Mutta helpotti. Kiitos. :)