Ensinnä esittelen uudet unileluni:

Laughing Hens tarjosi tätä alessa, ja sitähän oli sitten saatava. On niin järkyn pehmeetä ja ihanaa. Ja noista tulee Clapotis. Tai niitä on kyllä kuusi. Mun ensimmäinen Clapotis, mutta ei kyllä jää viimeiseksi. Hauska malli, tarpeeksi yksinkertainen tv-työksi.

Äidille piti saada syntymäpäivälahja. Löysin nurkista Garnstudion Cotton Viscosea sen verran, että sain väännettyä huvin. Nyt en muista enää mistä ohjeen löysin. (varmaan Ravelrystä) Äiti tykkäs.

Priimasta piti saada bambua, jota aiemmin ostin vaan hiplattavaksi, mutta nyt löysin sille ohjeen, Phiaro scarf viimeisestä Knitscenestä. Jostain syystä en vaan tajua että miten tuo tehdään, mutta eiköhän se selviä kun alkaa vääntämään...hahmottaisi sen varmaan jos joku piirtäisi sen paperille. Taas puuttuu joku osa aivoista. Mutta täytyy ensin saada Clapotis puikoilta.

Alpaca-neuletakki on valmis, siinä meni mitat jotenkin päin mäntyä. Kyllä sitä nyt pitää, mutta saumat ei kyllä kestä lähempää tarkastelua. :(

Laitan kuvia kunhan Mies saa kuvattua.

Meillä nautitaan kesäkelien lisäksi asukaspuiston puistoruokailuista. Kyllä pääsee äiti helpolla kun lautaselle lapataan valmista ruokaa.

Ja keinumisesta nautitaan myös.

No johan nyt

on niin yksinkertaista, silti ei onnistu.

Tätä tekemässä. Ja tulkitsen ohjeen kavennuksen näin: nosta yksi silmukka neulomatta, neulo kaksi yhteen, ja nosta neulomatta jätetty yhteenneulottujen yli. Ja tulos on tämä.

Kapenee vaan vasemmalta puolelta. Kun pitäis molemmista kaventua.

Että Herra Piupali sais kivan pipan.

Auttakaa pientä neulojaa....

ihquu pintaa!

Ysin puikoilla tulee aika ihanaa, reikästä ja joustavaa jälkeä.

Ehkä poncho tai joku huivi...

karkkia

Neuloin eilen Priiman ompeluseurassa, viistossa vasemmalla huuteli yks valloittava karkkivärinen vyyhti mua koko illan. Taistelin, enkä ostanut. Mutta vyyhti seurasi uniin! Sehän on sitten merkki, että sitä lankaa on ostettava.

Niinpä käväsin hakemassa yhden kokeiluvyyhtin hyvään kotiin, täytyy vähän testailla mitä tästä vääntäisi. Mutta mun sydämen se vei. Siis Colinetten Zanziba, väri Rose Garden.

Onkohan kukaan tehnyt tosta jotain kivaa?

Maanantaina olin Sinooperin Tilda-illassa, ja tein mm. tällaisen hianon ruusun.

En tosin shoppaillut kun pari Tilda-nappia + -penaalin (äärettömän tärkeä kotiäidin kapistus), mutta suunnitelmissa on jos jonkinmoisia sydämiä ja vaik mitä. Täytyy varoa ettei hurahda Tildailuun, kun nurkat on nyt jo täynnä lankoja ja helmiä...

Valmista pukkaa

Kuluipa tovi ennenkuin pääsin päivittämään...oltiin Herra Piupalin kanssa ensin viikko kahdestaan, Mies työmatkalla, sitten kotiin tultuaan lähti pian taas kolmeksi päiväksi matkalle, ja kun sen lisäksi Mummi myöskin matkoilla koko tämän ajan, oli sen verran tasaraha kun Herra Piupali meni nukkumaan, ettei bloggailut tullut mieleenkään. Ja tämä yhden lapsen kanssa...miten ne yksinhuoltajat tai muuten paljon yksin lapsen kanssa olevat jaksavat...

Mies on lomalla tämän viikon, jolloin tietenkin minä ja Herra Piupali saatiin vatsatauti. Nyt ollaan jo elävien kirjoissa, kävästiin tänään jo kerhossakin, kiva nähdä pieni mies taas touhukkaana omana itsenään.

Mutta siis asiaan, ensinnä esittelemme valmistuneen työn, jonka tekeminen oli kyllä aika tuskainen kokemus...

Mutta täytyy sanoa että kannatti kärsiä, kun kerta takki on ihku. Se on ihanan kevyt, laskeutuva, pitkä, lämmin. Mies kehaisi että paras työ tähän mennessä. :) Mutta lanka saa kyllä kreditit. Kun se on niin ihanaa.

Ja sitten se alpakkahuivi, jonka reunoja väänsin viime lauantain neuletapaamisessa.

Ja jotenkin tää ei nyt natsaa. Virkattu reunus on liian tyttömäinen (niin, ajatelkaa, vaalenapuna-hullaantunut sanoo näin!)...tai jotain...onkohan huivi liiaan iso tai jotain. Kun mulla on liian-pieni-kolmiohuivi -angsti, en tiedä itselläni mitään niin kauheeta kun liian pieni kolmiohuivi. Ni sit piti tehdä ISO. Mutta ehkä tän voi viedä mökille johon voi sitten kylminä iltoina kääriytyä. Nojoo, tulipahan tehtyä.

Ja sitten se palmikkotakki. Kyllä on kuulkaa hianoo, kun ei ole itse paljon palmikoita vääntäny, ihastellu vaan muiden, ja sitten saa näin hianoo jälkee! :D Mii häpi.

Mutku tää on semmonen mitä ei voi tv-työnä tehdä, niin piti aloittaa tää.

Tätä on kiva tehdä. Pehmonen ihana alpakka.

Ja Herra Piupali esittelee maan mainioita liukuestesukkiaan, eli sluikkareita niinkun meidän perheessä sanotaan, nää on hyvät! Tapiolta tilasin.

Aurinko hellii meitä. Me mennään Herra Piupalin kanssa puistoon nauttimaan keväästä kunhan hän herää. :)

Turnajaisväsymystä

Silke-Tweed -takki tuottaa kyllä nyt tuskaa...hihoja vääntämässä, ja kun ne ei millään pitene. Loppusuoralla ollaan, etu- ja takakappaleet on tehty, mutta jotenkin en saa tartuttua hommaan, ja miten sitä sitten on niin ärsyttävää katsoa koko työtä kun kovin odotan että takki olis jo valmis!

Noh, kyllä se kai siitä.

Mies lähti lauantaina viikoksi työmatkalle ja vei kameran mukanaan. Näin ollen ei oo kuvii, tai on, välityöstä, eli Alpaca on päässyt puikoille.





Ja kun Silke-Tweed -takkia väännän sileenä, niin välityökin sitten on kovin yksitoikkosta, eli ainaoikeeta! (äly hoi älä jätä...) Tähän tulee kyllä virkattu reunus.
Ja on ihana lohtutyö, suloisen pehmoista kätösissä.

Mulle tuli pitsihuivi-angsti, kun yritin vääntää Vilman Sagittariaa, ja kun se oli siis niin järkyttävää purkamista. Että miten voikin olla vaikkeeta. Ja harmitti vielä niin pirusti, kun se on jumalaisen ihana malli. (mut kyllä mä sen vielä joskus teen.)
Niin en sitten ole vielä päässyt siitä traumasta yli, eli siksi toi ainaoikee. Nih.

Viime postauksessa mainitsin jotain Norosta...noh, tämä aihe vaatii myös vähän toipumisaikaa, unohdetaan Norot hetkeksi. (sen siitä saa kun alkaa väkisin vääntämään jotain, ihan vaan kun on muka pakko saada just siitä langasta vääntää)

Lirpsahti vähän kitinän puolelle...pahoittelen. Mutta helpotti. Kiitos. :)

Aurinkotakki

Herra Piupali esittää tällä kertaa Aurinkotakkiaan, villis ihanasta Patagonin nature cottonista. Väri on ihanan leiskuava oranssi/keltainen/punainen.
Isohan siitä tuli, niinkun kaikesta mitä teen, ilmeisesti mallitilkkua väännän jotenkin liian keskittyneesti, tai jotain, ja sitten itse työssä on käsiala löysempää. Nojoo, mutta siinä on ensi syksyksi sitten neule.
Tosi ihana lanka neuloa.
Nii ja malli on siis oma, perus-ohje kirjasta The knitter´s handy book of sweater patterns, Ann Budd. Oiva kirja, pelotti ensin vähän taulukoiden määrä, ensisilmäyksellä oli sekavan oloinen, mutta sitten kun pääsi vääntämään niin oli kyllä ihan selkeä opus.

(Suttu kuvassa on siis yritys tarttua kameraan...ennätys-onnistuneet kuvat erittäin haastavasta kuvattavasta, äidin kännykän saaminen mykisti istumaan paikallaan.)

Napit löysin Soukan Menitasta, ihanat puiset röpelöiset. Sopii mun mielestä langan kanssa tosi hyvin. Molemmat vähän epätasaisia ja persoonallisia.

Pitkä viikonlopuu edessä, eli Mies kotona. Ihanaa, tietää sohvannurkan valtaamista suklaamunien ja Noron kanssa. Siitä sitten ensi kerralla.

Herra Piupalin kanssa toivotetaan rauhallista pääsiäistä.

Täs olis niinku pääsiäismunia tuloillaan.

Nappeja

Käväsin lauantaina neuletapaamisen jälkeen Hakaniemen hallilla nappikojussa hakemassa napit Silke-Tweed -takkiin. Ihanat löyty.









Taidan olla semmonen neuloja että prosessi on ihanampaa kun valmis työ. Itse asiassa tieto edessä olevasta projektista on melkein kaikkein ihaninta.

Silke-Tweedin jälkeen meinasin vääntää tämän.






Langat on valmiina (siis vaaleenpunasta voitteko kuviella), ja aina kun silmä osuu niihin niin vatsanpohjasta oikeen kourasee, kuinka ihana päästä sitten aloittamaan sitä!

On eka kaapelityö. Saa nähdä miten menee. Et saisko sen kesäksi valmiiksi. Viileiden iltojen lämmittäjäksi.

Täytyy välillä tehdä sitten jotain pieniä töitä... Herra Piupalilla on kohta Tomten joka viikonpävälle.

Niin sitten nappiostosten jälkeen käväsin Priimassa, ihan vaan kun sai ilman Herra Piupalia mennä rauhassa hipelöimään, ja piti ostaa yks kerä tätä. (älkää kysykö mitä teen yhdellä kerällä.) Wendyn pure bamboo. Hullaannuin kun kosketin sitä. Miten noi vetelät, viileät langat onkin niin ihania. En vaan ole kesäneule-ihminen...mihin tota bambua sitten käyttäisi...

Työn alla ja vähän lisää lankaa...

En oikein ymmärrä mitä päässä liikkui kun päätin tehdä neuletakin puoleen reiteen Garnstudion Silke-Tweedistä...siis lankahan on järjettömän ihana, mutta kun sitä nitkuttaa 2,5:n puikoilla, ja sileetä pintaa....noh, ehkä tekee hyvää välillä tehdä jotain kärsivällisyyttä vaativaa. Yleensä siis harrastan paksuja lankoja ja puikkoja. Mutku toi lanka on niin ihanaa. :)

Ei kai ole myöhäistä esitellä Wanhan Sataman kädentaitomessujen saalista. Joka on suppea mutta sitäkin herkullisempi.

3 kerää iiiiihanaa yllätys yllätys vaaleanpunaista Dropsin Alpakkaa, josta olisi tarkoitus tulla pitsihuivi, jotain haastavampaa kun fifi, mutta katsotaan nyt...

4 vyyhtiä Patagonia nature cottonia, joka on jo muuntautunut pojan neuleeksi. Tulee näytille heti kunhan saan napit ommeltua.

Esittelempä tässä yhden vähän aikaa sitten valmistuneen työn, jota esittelee takin omistaja, Herra Piupali.

Siis Elizabeth Zimmermanin Tomten Jacket, ostin Knitting Without Tears -kirjan tämän mallian takia, ja kannatti kyllä, siinä on hyviä ohjeita / vinkkejä / ajatuksia. Mainio ohje.

Nyt Mies haluaa samanlaisen.

Lankana Seiska veikka Raita, vajaa 300g.

Sunnuntaita!

Ensimmäinen tekstipläjäys tulee tässä. Piiiiitkän harkinnan jälkeen uskaltauduin oman blogin pitoon.
Kohta tulee kuviakin, kunhan tässä opin nää systeemit....
Palaamisiin.