Turnajaisväsymystä

Silke-Tweed -takki tuottaa kyllä nyt tuskaa...hihoja vääntämässä, ja kun ne ei millään pitene. Loppusuoralla ollaan, etu- ja takakappaleet on tehty, mutta jotenkin en saa tartuttua hommaan, ja miten sitä sitten on niin ärsyttävää katsoa koko työtä kun kovin odotan että takki olis jo valmis!

Noh, kyllä se kai siitä.

Mies lähti lauantaina viikoksi työmatkalle ja vei kameran mukanaan. Näin ollen ei oo kuvii, tai on, välityöstä, eli Alpaca on päässyt puikoille.





Ja kun Silke-Tweed -takkia väännän sileenä, niin välityökin sitten on kovin yksitoikkosta, eli ainaoikeeta! (äly hoi älä jätä...) Tähän tulee kyllä virkattu reunus.
Ja on ihana lohtutyö, suloisen pehmoista kätösissä.

Mulle tuli pitsihuivi-angsti, kun yritin vääntää Vilman Sagittariaa, ja kun se oli siis niin järkyttävää purkamista. Että miten voikin olla vaikkeeta. Ja harmitti vielä niin pirusti, kun se on jumalaisen ihana malli. (mut kyllä mä sen vielä joskus teen.)
Niin en sitten ole vielä päässyt siitä traumasta yli, eli siksi toi ainaoikee. Nih.

Viime postauksessa mainitsin jotain Norosta...noh, tämä aihe vaatii myös vähän toipumisaikaa, unohdetaan Norot hetkeksi. (sen siitä saa kun alkaa väkisin vääntämään jotain, ihan vaan kun on muka pakko saada just siitä langasta vääntää)

Lirpsahti vähän kitinän puolelle...pahoittelen. Mutta helpotti. Kiitos. :)

Aurinkotakki

Herra Piupali esittää tällä kertaa Aurinkotakkiaan, villis ihanasta Patagonin nature cottonista. Väri on ihanan leiskuava oranssi/keltainen/punainen.
Isohan siitä tuli, niinkun kaikesta mitä teen, ilmeisesti mallitilkkua väännän jotenkin liian keskittyneesti, tai jotain, ja sitten itse työssä on käsiala löysempää. Nojoo, mutta siinä on ensi syksyksi sitten neule.
Tosi ihana lanka neuloa.
Nii ja malli on siis oma, perus-ohje kirjasta The knitter´s handy book of sweater patterns, Ann Budd. Oiva kirja, pelotti ensin vähän taulukoiden määrä, ensisilmäyksellä oli sekavan oloinen, mutta sitten kun pääsi vääntämään niin oli kyllä ihan selkeä opus.

(Suttu kuvassa on siis yritys tarttua kameraan...ennätys-onnistuneet kuvat erittäin haastavasta kuvattavasta, äidin kännykän saaminen mykisti istumaan paikallaan.)

Napit löysin Soukan Menitasta, ihanat puiset röpelöiset. Sopii mun mielestä langan kanssa tosi hyvin. Molemmat vähän epätasaisia ja persoonallisia.

Pitkä viikonlopuu edessä, eli Mies kotona. Ihanaa, tietää sohvannurkan valtaamista suklaamunien ja Noron kanssa. Siitä sitten ensi kerralla.

Herra Piupalin kanssa toivotetaan rauhallista pääsiäistä.

Täs olis niinku pääsiäismunia tuloillaan.

Nappeja

Käväsin lauantaina neuletapaamisen jälkeen Hakaniemen hallilla nappikojussa hakemassa napit Silke-Tweed -takkiin. Ihanat löyty.









Taidan olla semmonen neuloja että prosessi on ihanampaa kun valmis työ. Itse asiassa tieto edessä olevasta projektista on melkein kaikkein ihaninta.

Silke-Tweedin jälkeen meinasin vääntää tämän.






Langat on valmiina (siis vaaleenpunasta voitteko kuviella), ja aina kun silmä osuu niihin niin vatsanpohjasta oikeen kourasee, kuinka ihana päästä sitten aloittamaan sitä!

On eka kaapelityö. Saa nähdä miten menee. Et saisko sen kesäksi valmiiksi. Viileiden iltojen lämmittäjäksi.

Täytyy välillä tehdä sitten jotain pieniä töitä... Herra Piupalilla on kohta Tomten joka viikonpävälle.

Niin sitten nappiostosten jälkeen käväsin Priimassa, ihan vaan kun sai ilman Herra Piupalia mennä rauhassa hipelöimään, ja piti ostaa yks kerä tätä. (älkää kysykö mitä teen yhdellä kerällä.) Wendyn pure bamboo. Hullaannuin kun kosketin sitä. Miten noi vetelät, viileät langat onkin niin ihania. En vaan ole kesäneule-ihminen...mihin tota bambua sitten käyttäisi...

Työn alla ja vähän lisää lankaa...

En oikein ymmärrä mitä päässä liikkui kun päätin tehdä neuletakin puoleen reiteen Garnstudion Silke-Tweedistä...siis lankahan on järjettömän ihana, mutta kun sitä nitkuttaa 2,5:n puikoilla, ja sileetä pintaa....noh, ehkä tekee hyvää välillä tehdä jotain kärsivällisyyttä vaativaa. Yleensä siis harrastan paksuja lankoja ja puikkoja. Mutku toi lanka on niin ihanaa. :)

Ei kai ole myöhäistä esitellä Wanhan Sataman kädentaitomessujen saalista. Joka on suppea mutta sitäkin herkullisempi.

3 kerää iiiiihanaa yllätys yllätys vaaleanpunaista Dropsin Alpakkaa, josta olisi tarkoitus tulla pitsihuivi, jotain haastavampaa kun fifi, mutta katsotaan nyt...

4 vyyhtiä Patagonia nature cottonia, joka on jo muuntautunut pojan neuleeksi. Tulee näytille heti kunhan saan napit ommeltua.

Esittelempä tässä yhden vähän aikaa sitten valmistuneen työn, jota esittelee takin omistaja, Herra Piupali.

Siis Elizabeth Zimmermanin Tomten Jacket, ostin Knitting Without Tears -kirjan tämän mallian takia, ja kannatti kyllä, siinä on hyviä ohjeita / vinkkejä / ajatuksia. Mainio ohje.

Nyt Mies haluaa samanlaisen.

Lankana Seiska veikka Raita, vajaa 300g.

Sunnuntaita!

Ensimmäinen tekstipläjäys tulee tässä. Piiiiitkän harkinnan jälkeen uskaltauduin oman blogin pitoon.
Kohta tulee kuviakin, kunhan tässä opin nää systeemit....
Palaamisiin.