Isohan siitä tuli, niinkun kaikesta mitä teen, ilmeisesti mallitilkkua väännän jotenkin liian keskittyneesti, tai jotain, ja sitten itse työssä on käsiala löysempää. Nojoo, mutta siinä on ensi syksyksi sitten neule.
Tosi ihana lanka neuloa.
Nii ja malli on siis oma, perus-ohje kirjasta The knitter´s handy book of sweater patterns, Ann Budd. Oiva kirja, pelotti ensin vähän taulukoiden määrä, ensisilmäyksellä oli sekavan oloinen, mutta sitten kun pääsi vääntämään niin oli kyllä ihan selkeä opus.
(Suttu kuvassa on siis yritys tarttua kameraan...ennätys-onnistuneet kuvat erittäin haastavasta kuvattavasta, äidin kännykän saaminen mykisti istumaan paikallaan.)
Napit löysin Soukan Menitasta, ihanat puiset röpelöiset. Sopii mun mielestä langan kanssa tosi hyvin. Molemmat vähän epätasaisia ja persoonallisia.
Pitkä viikonlopuu edessä, eli Mies kotona. Ihanaa, tietää sohvannurkan valtaamista suklaamunien ja Noron kanssa. Siitä sitten ensi kerralla.
Herra Piupalin kanssa toivotetaan rauhallista pääsiäistä.
Täs olis niinku pääsiäismunia tuloillaan.
1 kommentti:
Ihana, iloisen värinen pusero! Minäkään en pystynyt vastustamaan noita nappeja, ostin, vaikkei suunnitelmaa olekaan.
Lähetä kommentti