Taidan olla semmonen neuloja että prosessi on ihanampaa kun valmis työ. Itse asiassa tieto edessä olevasta projektista on melkein kaikkein ihaninta.
Silke-Tweedin jälkeen meinasin vääntää tämän.
Langat on valmiina (siis vaaleenpunasta voitteko kuviella), ja aina kun silmä osuu niihin niin vatsanpohjasta oikeen kourasee, kuinka ihana päästä sitten aloittamaan sitä!
On eka kaapelityö. Saa nähdä miten menee. Et saisko sen kesäksi valmiiksi. Viileiden iltojen lämmittäjäksi.
Täytyy välillä tehdä sitten jotain pieniä töitä... Herra Piupalilla on kohta Tomten joka viikonpävälle.
Niin sitten nappiostosten jälkeen käväsin Priimassa, ihan vaan kun sai ilman Herra Piupalia mennä rauhassa hipelöimään, ja piti ostaa yks kerä tätä. (älkää kysykö mitä teen yhdellä kerällä.) Wendyn pure bamboo. Hullaannuin kun kosketin sitä. Miten noi vetelät, viileät langat onkin niin ihania. En vaan ole kesäneule-ihminen...mihin tota bambua sitten käyttäisi...
1 kommentti:
Aikamoinen palmikkoneule, minusta ei olisi tuollaista vääntämään :)
Tulisko vaaleanpunaisesta joku huivi?
Lähetä kommentti